Pelaamisesta on tullut viime vuosina yhä yleisempi harrastus monille nuorille, ja kiinnostus ei näytä laantumisen merkkejä. Tästä todisteena on myös Incoachin pelikerhojen määrä: Tänä syksynä kerhoja järjestetään reilun 60 paikkakunnan kanssa yhteensä yli 110 kappaletta, ja ne tuovat ohjatun pelaamisen osaksi lähes 1500 nuoren arkea. Myös kuntien panostus nuorten harrastustoimintaan näkyy selvänä kiinnostuksena pelitoimintaa kohtaan.
Incoachilta löytyy kolmenlaisia kerhoja: Minecraft-kerho alakoululaisille, Fortniteen keskittyvä kerho yläkoululaisille sekä kaikenikäisille suunnattu koodaus/pelinkehityskerho. Kerhotoiminta kattaa lähes koko Suomen, sillä toiminta yltää laajalle alueelle tutun ja turvallisen etätoteutuksen avulla.
– Nuoria on monenlaisia – jotkut pitävät liikunnasta, toiset kokkailusta ja muut taas pelaamisesta. Kerhomme tuovat yhteisöllisen toiminnan suoraan nuorten kotikoneille, jolloin jokaisen osallistuminen on helppoa, vaikka muut harrastukset olisivat saattaneet jäädä liikunnallisten tai sosiaalisten rajoitteiden takia, kuvailee Incoachin perustaja ja toimitusjohtaja Christian Joutsenvuori.
Kerhojen ryhmäkoko on noin 10 oppilasta, ja useimmiten osallistujat eivät ole toisilleen entuudestaan tuttuja. Kerhot tarjoavat nuorille uusia, pysyviä ystävyyksiä, lukuisia onnistumisia ja uutta intoa arkeen mielenkiintoisten pelitehtävien kautta. Ammattitaitoiset ohjaajat varmistavat, että hyvä ryhmähenki säilyy ja kaikki saavat äänensä kuuluviin.
Kuntien panostus harrastustoimintaan näkyy kiinnostuksena pelaamiseen
Peli- ja koodauskerhojen määrä on lisääntynyt huimasti viime vuosina, ja kunnat panostavat nuorten harrastustoimintaan ja ovat kiinnostuneita pelitoiminnasta. Kiitosta Incoachille on satanut eniten joustavasta ja kaikille sopivasta kerhokokonaisuudesta, joka ei vaadi asiakkaalta lainkaan panostusta.
– On hienoa nähdä, miten nuoriso- ja sivistystoimet suhtautuvat entistä avoimemmin digiharrastuksiin. Incoach tarjoaa kunnille valmiita toteutuksia, ja se tarkoittaa, että hoidamme kaiken alusta loppuun täysin itse aina osallistujatietojen keräämisestä, tiedottamisesta ja pelilisenssien hankinnasta aina käytännön ohjaukseen saakka, Joutsenvuori kuvailee.
Ohjatulla toiminnalla pystytään korostamaan peliharrastuksen positiivisia puolia, kuten tulevaisuuden digi- ja mediataitoja, luovuutta ja sosiaalisuutta sekä koulu- ja työympäristöissäkin tarvittavia ryhmätyö- ja keskustelutaitoja,
– Kannustaisin kaikkia miettimään, kuinka he voisivat omalla toiminnallaan tukea pelaamisesta kiinnostuneiden nuorten arkea. Nuoren osallistuminen pelikerhoon voi samalla vähentää vanhempien huolia pelaamista kohtaan, Joutsenvuori vinkkaa.
Lisätietoja:
Christian Joutsenvuori
https://incoach.fi/
Me kysyimme Christianilta tähän artikkeliin liittyen: voitko listata kolme suurinta haastetta pelitoiminnan kehittämiseen liittyen? Ja miten niitä voisi taklata tulevina vuosina?
1. Ikärajat
Ehdottomasti suurin rajoittava tekijä tällä hetkellä on KAVIn asettamat ikärajat jotka eivät ole pysyneet mukana digitaalisen maailman menossa. Suomessa nuorisotoimet, kunnat ja koulut joutuvat rajoittamaan omaa toimintaansa ja taistelemaan aivan väärien asioiden kanssa pelien ikärajojen vuoksi. Ohjatun pelitoiminnan sijaan joudumme siis usein myöntämään nuorille että emme voi heitä tukea koska ikärajat tämän estävät, vaikka heillä olisi vanhemman suostumus pelata peliä vapaa-ajallaan. On myös ymmärrettävä että vaikka yksityiset toimijat joustavat ikärajoissa ja pyöristelevät kulmia, kunnilla ja kouluilla ei ole varaa ottaa riskejä asian suhteen. Näkisin että pelien ikärajoihin tarvitaan muutos ja pian jotta pelaavia nuoria pystytään aidosti tukemaan heille tärkeissä peleissä.
2. Ruohonjuuritoiminta
E-urheilu ja pelaaminen on rakentunut hieman jännästi, sillä vaikka kaikki lähti harrastuneisuudesta ja eteni ammattilaisuuteen, rahapalkintoihin sekä ammattimaiseen seuratoimintaan, ei lajille ole matkan aikana ehtinyt rakentua ruohonjuuritason toimintaa. Lajissamme ei siis juurikaan ole esim. futiskulttuurista tuttua faijaa valmentamassa junnuporukkaa kentän laidalla, vaan nuoret joutuvat itse taistelemaan tullakseen nähdyksi ja saadakseen tukea esim. organisaatiolta. Tämä on raadollista eikä kovin kestävää toimintaa, jonka lisäksi se ruokkii epäterveellisiä pelitapoja ja ajatusta siitä että määrä korvaa laadun. Kannustaisin kaikkia paikallisesti käynnistämään omia pikku esports-kerhojaan tai vastaavia hyvin matalalla kynnyksellä vaikka ihan Discordiin – tällä saataisiin jo tuettua niitä kaikista aktiivisimpia pelaajanuoria.
3. Pelaamisen maksullisuus tai maksuttomuus
Hieman ruohonjuuritason toimintaan liittyen pelaamisessa on totuttu siihen että kaikki on ilmaista. Tarkoittaen siis sitä, että esimerkiksi taas jalkapallossa vanhemmat usein maksavat nuorten harrastuksesta kausimaksuja, keräävät kolehteja pelipaitoihin ja myyvät keksejä markkinoilla tukeakseen toimintaa. Pelimaailmassa mikään ei maksa mitään, vaan pääset harrastamaan täysin ilmaiseksi (laitteita lukuunottamatta) ja jos haluat seuraan tai valmennettavaksi oletuksena on jopa että siitä tulisi maksaa itse pelaajille. Ohjattua pelitoimintaa siis rajoittaa ainakin jollain tasolla pelimaailmassa kaiken maksuttomuus, jolloin nykyiset paljon pelaavat nuoret, jotka eivät ole välttämättä käyneet juuri muissa harrastuksissa, ovat tottuneet siihen että kaiken tarvittavan saa käytännössä ilmaiseksi.
Kiitokset Christianille ja Incoachille.
Muuta luettavaa muualta
Samsung ja suosittu TikTok lanseeravat StemDrop -musiikkialustan
Uusi kansainvälinen musiikkialusta StemDrop heijastaa Samsungin sitoutumista luovan ilmaisun vahvistamiseen. TikTokin käyttäjät voivat sen avulla löytää uutta musiikkia ja aloittaa maailmanlaajuisia musiikkiyhteistöitä.
No responses yet